Donatrix Nayade-Apricot
"Mandy"
26.8.1998–31.10.2005
Kasvattaja: Carola Roselt, Kärrby
Omistaja: Hanna Penttinen, Elimäki
Mandyn tarina
| Mandy tuli minulle
7-viikkoisena, pienenä ja suloisena "kissanpentuna". Se oli
niin topakkana musta häntä pystyssä ja
pienet korvat ryhdikkäänä
päälaella, että ihmiset luulivat
sitä kissaksi... :) Mandy oli uskomaton koira: sitä
riemua ei voi sanoin kuvailla, jos tiedossa oli jotain ohjelmaa. Ja
työskentelyksi tälle neidille kävi ihan
mikä vaan jäljen ajamisesta halon kantamiseen. Mandy
oli todellinen työnarkomaani, pieni partiolainen, jonka
silmissä oli aina aivan erityinen pilke. Mandy myös
tykkäsi toivottaa kotiin palanneen omistajan tervetulleeksi
leveällä hymyllä. Mandy oli ulkomuodollisesti hyvin lähellä täydellistä belgianpaimenkoiraa, niin kuin minä rotumääritelmää luen. Sillä oli tasapainoinen runko, jossa oli hyvät kulmaukset ja aivan täydellinen häntä. Sen pää oli sopusuhtainen varustettuna erinomaisella otsapenkereellä ja päänlinjoilla. Sillä oli aivan ihanat tummat silmät ja pienet, ryhdikkäät korvat. Ja se ilme- sellaista ei muilla koirillani ole ollut! Huulista puuttui pigmenttiä, mikä hieman häiritsi kokonaiskuvaa. Mandy oli koira, joka teki rodun erikoistuomareihin vaikutuksen: kaikki sertit, ropit, vsp, cacib jne. on juurikin erikoistuomareilta saatuja.
Mandyn kanssa touhuttiin kaikenlaista; tottista ja jälkeä etupäässä. Koeuraa emme päässeet aloittamaan, sillä nuorena laukauksia sietänyt koira alkoi pikkuhiljaa reagoimaan ensin paukkuihin ja myöhemmin myös muihinkin ääniin. Mandyn lonkat olivat C:t. Alkuun ne eivät vaivanneet sitä ollenkaan, mutta 5-vuotiaana alkoi oireilu: liikkeet eivät olleet sulavat ja jäykkyyttäkin ilmeni. Myöhemmin myös selkä alkoi oireilemaan. Sitkeänä koirana Mandy ei näyttänyt kipua muuta kuin vasta sitten, kun ihan tosissaan sattui - ja siltikin olisi pitänyt viilettää vaan tukka putkella. Meidän ihmisten piti olla hyvin tarkkana, jottei oltaisi aiheutettu sille enempää tuskia. Lenkillä Mandy painoi aina tuhatta ja sataa- tekemisen riemu meni kaiken muun edelle! Viimein tuli aika tehdä viimeinen palvelus Rakkaalle Ystävälle, hienolle mustalle sähikäiselle, ja päästää Mandy koirien taivaaseen. Ei ole oikein pitää toista täällä itsekkäistä syistä siksi, ettei itse haluaisi vielä luopua. Mandyn on parempi nyt- siellä se saa kirmailla Jerin kanssa ilman kipuja. |
