Esittely

Historia

Ensimmäisen belgianpaimenkoirani sain vuonna 1996. Tuo musta herrasmies, Mustantuulen Exodus, tutustutti meidän koko perheen aivan uuteen maailmaan. Paria vuotta myöhemmin perheeseemme liittyi groenendaelnarttu Donatrix Nayade-Apricot, "Mandy". Nämä molemmat koirat olivat hyvin ainutlaatuisia monella tavalla ja ne auttoivat minua näkemään rodun sekä hyvät että huonot puolet. Elämä niiden kanssa oli pääosin hyvin mukavaa, mutta sain myös huomata rodussamme esiintyvän niin heikkoja luonteita kuin terveydellisiä heikkouksiakin. Mandyn luonne pehmeni vuosien saatossa ja lopulta siitä tuli ääniarka. Tätä nykyä olenkin hyvin tarkka jalostuskoirien luonteista- jalostukseen tulisi käyttää ainoastaan tasapainoisia koiria. Etenkin nartun luonne vaikuttaa hyvin paljon myös pentuihin. Tittelijalostuksella kukaan meistä ei pääse pitkälle!

Elämä tässä ja nyt

Asumme Etelä-Suomessa, Elimäen kunnassa, mieheni Lassen kanssa. Minä työskentelen kunnan maatalouslomittajana, Lassen hoidellessa täyspäiväisesti maatalosyhtymän töitä yhdessä isänsä kanssa. Tilallamme kasvatetaan syntymänupoa Charolais-lihakarjaa jalostukseen. Toistasataa hehtaaria peltoa ja metsää antavat hyvät puitteet niin ulkoilulle kuin koirien harjoittamisellekin.

Kotonamme on tällä hetkellä kaksi groenendaelia ja olen tuonut myös kaksi groenendael-narttua ulkomailta. Vaikka koiriemme kanssa harrastetaan kaikenlaista, niin kaikkein tärkeimpinä ne ovat täysivaltaisina perheenjäseninä. Koiramme ovat kaikessa mukana ja elämä ilman niitä tuntuisikin hyvin tyhjälle. Minulla on käynyt onni saadessani ympärilleni niin hienoja ihmisiä pennunostajista, sijoituskoirien omistajista, koirieni kasvattajista ja muista koirakavereista- kiitos teille kaikille!

Koirat ovat vieneet minut totaalisesti mukanaan ja harrastuksesta on tullut elämäntapa. Toimin Elimäen Koirakerho ry:n puheenjohtajana ja johtokunnassa olen ollut muissakin luottamustehtävissä. Olen suorittanut TOKO-koulutusohjaajakurssin ja vedän koulutuksia niin PK:n kuin tokonkin
saralla. Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut keväällä 2006. Kennelnimeni Tendance on ranskaa ja tarkoittaa "tavoitetta/päämäärää".

Tulevaisuus ja tavoitteet

Ensisijaisena tavoitteena minulla on parantaa groenendael-kantaa. Pitkällä tähtäimellä yritän saada geenipoolia laajennettua, sillä nykyinen tilanne kannan kapeuden suhteen huolestuttaa. Terveys on jalostusvalinnoissa korkeimmalla sijalla. Vaikka belgianpaimenkoira mielletään ns. terveeksi roduksi, on kannassa enenevissä määrin luusto- ja silmäsairauksia, kivesvikaa ja kaikkein pahimpana epilepsiaa. Avoimuudella ja yhteistyöllä toivottavasti saamme rotua parannettua- ja ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samoja virheitä. Kuitenkin, vaikka valitsisi jalostukseen vain parhaat yksilöt, voivat geenit tehdä tepposia ja lopputuloksena voi olla aivan jotain muuta kuin mitä oli alunperin ajatellut.

Minulle ei ole niinkään tärkeää, että koira olisi multivoittaja-tyyppinen näyttelytähti, vaan perusterve sekä henkisesti vahva että fyysisesti kestävä. Terve, kestävä ja liioittelematon rakenne on käyttökoirarodulle kaiken a ja o. Luonneominaisuudet ovat seuraavaksi tärkein asia. Arvostan hyvää hermorakennetta ja toimintakykyä. Vaikka koiralla olisikin viettejä paljon tai vähän, niin paletin tulisi silti pysyä kasassa. Henkilökohtaisesti pidän enemmän kovasta kuin pehmeästä koirasta- niitä saa ja pitääkin käsitellä reippaammin eivätkä ne järkyty elämän pikku kolhuista. Koira, jonka henkiset ominaisuudet ovat tasapainossa keskenään, on niin oiva harrastuskoira kuin luotettava perhekoirakin.

Ulkonäöstä on helpoin tinkiä, sillä kauneus on katsojan silmissä. Kuitenkin meillä on olemassa rotumääritelmä, johon kuuluu yhtenä osana myös rodunomainen ulkomuoto. Itse arvostan kokonaisuutta ja tyyppiä enemmän kuin pieniä yksityiskohtia. On helpompi antaa anteeksi esim. leveälle asettuneet korvat, vaaleat silmät tai iloinen häntä, jos kokonaisuutena on paimenkoiramainen, eloisa ja vaivattomasti liikkuva koira.

Vaikka olen kasvattajan vielä aivan alkutaipaleella, on tavoitteenani teettää vain pentueita, joilla olisi jotain annettavaa rodulle. Pentueet ovat tarkoin harkittuja, vanhemmista, jotka itsekin ovat rodun keskitasoa parempia. Näin ollen on odotettavissa, että pennutkin saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Toki tiedostan tilanteen, että koiramateriaalissa on hajontaa eikä kukaan meistä ole täydellinen, mutta siihen täydelliseen lopputulokseen tulisi kuitenkin pyrkiä. :)

Pennut asuvat kanssamme sisällä talossa ja saavat "vapaan kasvatuksen". Uskon, että ne lähtevät monta kokemusta rikkaampina "keittiössä kasvaneina" kuin visusti pentulaatikossa kasvaneet rotutoverinsa. Lisäksi pennut saavat paljon virikkeitä, niiden kanssa touhutaan yhdessä ja erikseen ja ne saavat tutustua myös muihin koiriin. Kasvattajalla ollessaan pentu elää kaikkein tärkeimmät viikkonsa ja siksi olen valmis tekemään kaiken mahdollisen, jotta pennusta kasvaisi miellyttävä ystävä uudelle omistajalleen. Toivon, että pennut löytäisivät harrastuksista kiinnostuneet omistajat, sillä belgianpaimenkoira on hyvin monipuolinen rotu ja se sopii lähes lajiin kuin lajiin. Vaikkei kilpakentät tulevaisuudessa kiinnostaisikaan, niin belgianpaimenkoira on kuitenkin peruskoulutettava aivan kuten mikä tahansa muukin rotu. Mutta kaikkein tärkeintä on hyvä ja rakastava koti, jossa koira saa olla oma ainutlaatuinen itsensä niin hyvine kuin huonoine ominaisuuksineen.

Annan mielelläni lisätietoa niin omista koiristani kuin muutenkin rodusta ja vastaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Hanna Penttinen